KAHDEKSAS PÄIVÄ

Tänään on tuiskunnut, tuullut ja paistanut aurinko. Töissä on varsin mielenkiintoinen projekti alussa ja paneuduin siihen koko päivän niin, että syöminen unohtui. Nälkä olikin sitten niin suuri, että mieliteko vei mennessään.Illalla kotona tein hyvää kotiruokaa ja olo on mitä mainioin. Ulkoilu on parina viime päivänä ollut vähäistä. Kävelin kauppareissulla pidemmän lenkin ja töissä olen ravannut aina, kun on vähänkään asiaa rappusia ylös ja alas.

Kuudes päivä

Henkinen ryhdistäytyminen tuntuu melko pian myös fyysisessä hyvinvoinnissa. On paljon palkitsevampaa ylittää välittömän mielihyvän ja mukavuuden raja ja saada suurempi mielihyvän tunne esim. menemällä lasten kanssa ulkoilemaan sen sijaan, että katselee televisiota. Sunnuntaina kävimme aamupäivällä saunassa ja teimme koko perheen voimin brunssin. Perheen isä hivuttautui sen jälkeen sohvalle katsomaan hiihtoa, minä lähdin lasten kanssa nauttimaan auringosta! Voittajaolo kaikin puolin oli lenkin jälkeen.

Töihin paluu maanantaina ja alkavat kuukautiset oli yhdistelmä, joka koetteli välittömän mielihyvän kynnystä ja voitti hetkellisesti. Se oli juuri se hetki, jolloin olisi pitänyt miettiä korvaavaa tekemistä tai antaa turhautumisen tunteen vain tulla. Minä sen sijaan ahmin suklaata. Se oli kuitenkin vain se hetki. Illaksi oli tiedossa kirjastoretki lasten kanssa ja ruokaisan salaatin teko ruoaksi. Olen työelämässäni tapahtuneen muutoksen aikana syöttänyt sekä itselleni että perheelleni niin paljon einesruokia, että kierrän ne tällä hetkellä kaupassa kaukaa. Niiden maku tuntuu olevan tuotteesta riippumatta sama. Nyt fiilistelen oikein kunnolla, kun kokkaan itse. Nautin jo tehdessä ruoan tuoksuista ja väreistä.

Toinen päivä

Töissä sain kohdata mielenkiintoisia ihmisiä ja totesin jälleen, mikä rikkaus on saada jakaa erilaisten ihmisten kanssa heidän ainutlaatuisia kokemuksia elämästä. Aikanaan nostin ihailemiani ihmisiä jalustalle ja yritin matkia heidän elämäntapaansa. Eihän siitä mitään hyvää seurannut. Itsetuntemus ei vahvistunut vaan peittyi taas uusien keinotekoisten kerrosten alle.

Keskityin tänään kuuntelemaan kehoni nälkäviestejä ja onnistuin mielestäni hyvin. Söin, kun alkoi olla nälkä ja muistin myös kasvikset ja hedelmät. Aamulla tein mustikkagrahampuuroa, joka on yksi lempipuuroistani. Lapset tykkäävät siitä myös. Toinen asia, johon syömisissäni keskityin oli janon tunteen tunnistaminen ja erottaminen näläntunteesta. Join päivän aikana huomattavasti enemmän vettä ja kivennäisvettä kuin pitkään, pitkään aikaan. Olo oli hyvä eikä väsymys painanut töiden jälkeen.

Otin taas käyttöön askelmittarin, koska se selvästi motivoi minua ottamaan ylimääräisiä askeleita sekä sisällä että ulkona. Ulkoilun tuoma energinen olo on koukuttava ja haluan taas kokea sen. Ulkoilu jäi vaihtaessani uuteen työhön muutama kuukausi sitten.

Aamulla suihkun jälkeen päätin ottaa vielä strategiset mittani, jotka ovat: vyötärö 114 cm, lantio 119 cm ja reisi 70 cm.

Ensimmäinen päivä

Ikää rapiat 40 vuotta ja painoa tasan 100 kg. Aikuisen elämäni aikana olen ollut lähimpänä normaalipainoa viimeksi 80-luvulla, jolloin ironista kyllä aloitin laihduttamisen. Halusin olla yhtä hoikka kuin ystäväni, joka eli rankimman dieetin aikana viikon syömällä yhden vihreän omenan päivässä. Opiskeluaikana podin yksinäisyyttä ja elämäntuskaa, joita lievensin ahmimalla iltaisin leivonnaisia, eineksiä, suklaata, pizzaa, hampurilaisia... En edes huomannut omaa lihomistani. Vasta eräs valokuva herätti minut todellisuuteen.

Opiskelujen jälkeen aloitin henkisesti vaativan työn ja lievensin stressiä minulle jo hyvin luontevalla tavalla: syömällä ja ahmimalla. Sain lapsia ja opettelin elämää äitinä. Oli niin helppoa hemmotella itseään harvoina omina hetkinä kaikilla herkuilla. Tässä vaiheessa ensimmäisestä laihdutuskokemuksestani oli kulunut noin kymmenen vuotta ja olin erittäin hyvin sisäistänyt kierteen: ahdistus, stressi - ahmiminen - fyysisesti turpea olo ja henkinen morkkis.

Tartuin painonvartijoihin, joilla oli aivan mahtava vetäjä paikkakunnallani. Ensimmäisellä yrityksellä olin vielä aivan liian epävärma, toisella kerralla sujui todella hyvin ja olo oli loistava. Sairastuin, täysin painonvartijoista riippumattomista syistä, ja olin viikon tiputuksessa, jonka jälkeen annoin taas luvan itselleni ahmia. Syntyi uusia lapsia, rakennettiin, kipuilin parisuhteessa, stressasin töistä, siis mitä tein helpottaakseni oloani: söin. Kävin vielä kerran pari kokeilemassa painonvartijoita, mutta jo lähtieessäni tiesin, että ei tule sujumaan.

Tietyssä kriittisessä pisteessä, jossa oli kaksi vaihtoehtoa: joko elää koko ajan lume-elämää tai oppia tuntemaan itsensä uudestaan, tajusin tarttua jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Opettelin olemaan itsekäs, opettelin sanomaan "ei", opettelin asettamaan rajoja. Tutustuin unelmiini, muistoihini ja opettelin olemaan itselleni ystävällinen.

Jätin vanhan työni ja aloitin jotain aivan muuta. Nautin! Nyt olen ollut pari kuukautta paikallani ja suurin hypetys hyppäyksestäni on laantunut. Nyt haluan saada tämän yli kaksikymmentä vuotta tavalla tai toisella vaivanneen asian pois päiväjärjestyksestä. Koen olevani nyt kyllin vahva pudottamaan fyysisen suojamuurini, koska minulla on  nyt aika hyvin suojattu sisin. Tiedän, että tulen elämään jollakin tavalla ahmimisongelmani kanssa koko loppuelämäni. Olen kuitenkin oppinut arvostamaan itseäni niin paljon, että en enää halua päivääkään enempää vaurioittaa kehoani syömällä liikaa ja sullomalla sinne esim. suuret määrät erilaisia säilytysaineita, väriaineita, pitkälle prosessoituja raaka-aineita jne. Tulen varmasti haluamaan syötäviä, jotka sisältävät kaikkea edellä mainittua, mutta pyrin keksimään joka kerta jotakin korvaavaa tai sitten se rankempi vaihtoehto on opetella ottamaan ahmimisen tunne vastaan ja miettiä, että mistä se oikeasti juuri sillä hetkellä kertoo eikä vain rynnätä tekemään jotakin muuta.

Tämä oli pieni historiakatsaus siitä, mikä on johtanut nykyiseen fyysiseen olemukseeni. Tätä blogia olen ajatellut hyödyntää yhtenä niistä toiminnoista, jotka auttavat minua tavoitteeni saavuttamisessa. Kirjoittaminen on rakkain tapani analysoida ajatuksiani ja tekojani.